On top of the world

Siis miten ihmeessä kuukausi voi mennä näin nopeasti?? Nämä (nyt jo) seitsemän kuukautta ovat hurahtaneet villiä vauhtia ja enää on jäljellä vain neljä! Tässä kuluneessa kuukaudessa on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä, vähän ikävämpiäkin asioita.

Mary lähti helmikuun alussa takaisin Texasiin perheen sairastapauksen takia :( Lähtö tulikin vielä hirveän lyhyellä varoitusajalla että mä en ainakaan osannut valmistautua siihen, ja sitten kun viimeisenä iltana halattiin viimeisen kerran, niin en mä ainakaan oikein edes tajunnut että Mary on lähdössä. Ja tällä hetkellä englannin puhuminen on koko ajan vain vaikeampaa ja vaikeampaa, ilman melkein joka päiväistä harjoitusta kun höpöteltiin Maryn kanssa!!

Maryn ollessa matkalla Ameriikkaa kohti mentiin luokan kanssa extempore pitsalle. Pitsa oli hyvää, teeveestä tuli jalkapalloa, pää tuli kipeeksi kun oli niin kova melu (ja niin hirveen kuuma kun mut laitettiin istumaan lämmityslaitteen viereen!) - täydellisen tyypillinen italialainen ilta. Kamera oli lopuksi ihan täynnä jotain ihmekuvia musta, mitäköhän mä tossakin oikein kuvittelen tekeväni...

Sitten menikin vissiin lähes kaksi viikkoa vähän sairastellessa ja odottaessa, ETTÄ MUN SUOMIPERHE TULEE SARDINIAAN!! Koko reissu oli vähän pikainen päätös, kun aluksi niiden ei pitänyt tulla, mutta sitten päätettiinkin toisin, ahahaa :D Ne tuli perjantaina 21. ja lähtivät 28. perjantaiaamuna varhain.

Mamutones, perinteisiä sardinialaisia karnevaaliasuja/maskeja + etelä-pohojammaalaaset.

Mun Sardinian sukua ja suomalainen perhe erään vanhan vanhan kartanon edessä, jonka joku englantilainen on joskus tuonne metsän keskelle rakentanut. Kivasti loistaa äitin vihertävänkeltanen ja Anitan pinkki takki tuolta mustan ja harmaan takkimeren seasta :D

Tää puu on suurin omaa lajiaan koko Euroopassa ja testattiin kuinka monta ihmistä tarvitaan sen ympäri. Neljätoista se tais sitten olla tolleen vähä ilmavasti, hahah :D

Tää ei oo sama puu, mutta samaa lajia kyllä. Sydän! ♥♥

Mun kaks perhettä ♥

Mentiin junalla ja tästä ei ehkä kauheen hyvin erota mutta siinä parin metrin päässä junaradasta oli ihan kivannäkönen pudotus.. Varmaan valehtelematta ainakin 200 metriä! Sitten vielä päälle se että juna heilutti ja kääntyili sen mukaan että pian tässä ollaan kumollaan, niin kyllä sitä vähän pisti jännittämään vaikken mä korkeita paikkoja pelkääkään...

Käytiin hostisän työpaikalla tutustumassa...

Käytiin Gavoissa, kun siellä oli karnevaalin takia semmonen juhla, jossa oli (jos en pahasti valehtele) yli 600 rumpua (ton tyylisiä, joka tolla pikkulapsella on sylissä) ja soittajaa tietenkin. Koko päivä meni sitten sellaisen tasaisen rytmin säestäessä...

Perinteenä on siis mustata naamat ja mun molemmille äideille sattui sitten ikävä yllätys - yks poijankloppi tuli takaa ja länttäs naaman ja korvan ja takinkin täyteen tuhkaa... Laitettiin myös mulle jonkun verran ettei mullekkin tulla laittamaan. Kyllä ne jossain välissä yrittikin mutta mä katoin niitä vihasesti ja sanoin lujasti "NO", niin säästyin sitten siltä, ehehee :D

Niin kaunis Sardinia ja sen korkein kohta. Siellä huipulla on jonkin verran luntakin!

Pääsin kuvaan hyvännäkösten tyyppien kans, eiks vaa?
Sitten perjantaina ne lähti. Kun pääsin takaisin Bortigaliin ja omaan huoneeseen oli vähän jännä olo. Lentokentällä mua ei edes oikein itkettänyt, mutta sitten kotiin päästyä mulle tuli yhtäkkiä jotenkin hirveen haikea olo. Muutenkin koko viikko oli hassu. Oli mahtavaa saada perhe tänne, mutta samalla se tuntui oudolta. Yhtäkkiä mun SUOMIperhe tupsahti tänne SARDINIAelämän keskelle..

Eipä siinä sitten kuitenkaan paljon lepäilty kun maaliskuun 1. päivä täällä Bortigalissa oli karnevaalikulkue ja mulla oli vielä päivää ennemin puku tekemättä/hankkimatta! Ostettiin jo kangas ja kaikki valmiiksi että hostäiti tekee puvun itse, mutta sitten joltain tädiltä löytyikin valmiina :)

Barbie-nukkejakin löytyi kolme, oli tennisbarbie ja grillaajabarbie..

Anna ja Miriam oli Ohukainen ja Paksukainen
Me oltiin siis nunnia, munkkeja, meiltä löytyi Papamobiili eli Paaviauto ja kaksi paaviakin! Oli ihan mahtava ilta ja oon taas yhden kokemuksen rikkaampi, kun eihän tuota karnevaalia Suomessa juhlita :) Sää oli vain tosi inhottava, satoi (välillä tuli rakeitakin) ja tuuli niin että nunnien kaavut vain liehuivat tuulessa!

Sunnuntaina lounaan jälkeen lähdettiin Santu Lussurgiu nimiseen kylään katsomaan Sa Carrelaa, joka on vanha karnevaaliperinne. Eli käytännössä ratsukot laukkaa täyttä laukkaa kapeaa tietä pitkin hienot asut päällään.

Näitä tälläsiä kuvia tuli aika paljon, ne hevoset vilisti siitä silmien ohi niin lujaa.. Mutta tän laitoin sen takia, koska ratsastajat oli pukeutuneet minioneiksi!!

Tiistaina lähdettiin Oristanoon, läheiseen kaupunkiin katsomaan La Sartigliaa, maailmankuulua tapahtumaa, joka on sekin vanha karnevaaliperinne, vaihtarien kanssa (Rotaryn järjestämä reissu siis oli) ja ihmisiä tulee joka puolelta maailmaa sitä seuraamaan. Istuinkin yhdessä välissä jonkun pariskunnan vieressä ja englantiahan ne puhuivat.

Ensin yksi pääratsastaja, joka tänä vuonna oli nainen, puetetaan. Tämä tyyppi vain istuu rauhassa puolitoista tuntia, kun nuo kaksi nuorta naista pukeutuneina Sardinian kansallispukuun, puettaa hänet. Kuulostaa aika tylsältä, vai mitä? Mutta ei se nyt niin tylsää ollut! Lopuksi hänelle laitetaan vielä tuo huntu ja naamari, joka jokaisella ratsastajalla täytyy olla (siis vain se naamari, huntu on vain tuolla pääjepulla).

Tässä keskimmäisenä näkyy pääratsukko puetettuna. Kaikilla hevosilla on tuollaiset samanlaiset kukalliset koristeet.

Sartiglia tarkoittaa siis käytännössä että hevonen laukkaa hullun lujaa ja ratsastaja yrittää sitten napata miekallaan tuon pienen tähden. Kuulostaa ihan mahdottomalta! Mutta tiistaina n. kolmestasadasta ratsukosta 24 sai napattua tähden.

Tiistaina odotin vielä innolla Le pariglie, eli kolme hevosta laukkaavat lujaa vierekkäin ja kolme ratsastajaa tekee hienoja temppuja niiden selässä, mutta tämä peruttiin huonon sään takia, yhyhyy :(

Nyt lauantaina mennään Macomeriin karnevaalikulkueeseen ja mä maalaan naamani Suomen lipuksi :p Sitten 15. ja 16. päivä Bortigalissa pidetään omat Le Parigliet, että se vähän lievittää tätä kamalaa, raastavaa, tuskaa harmitusta siitä etten niitä tiistaina Oristanossa nähnyt.

PS. En tiedä saitteko minkäänlaista kuvaa Carrellasta, Sartigliasta tai Parigliesta.. Parhaani mukaan yritin selittää mahdollisimman lyhyesti että jaksaisitte lukea :D
PPS. OON IHAN RAKASTUNUT IMAGINE DRAGONSIIN! ♥