On top of the world

Siis miten ihmeessä kuukausi voi mennä näin nopeasti?? Nämä (nyt jo) seitsemän kuukautta ovat hurahtaneet villiä vauhtia ja enää on jäljellä vain neljä! Tässä kuluneessa kuukaudessa on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä, vähän ikävämpiäkin asioita.

Mary lähti helmikuun alussa takaisin Texasiin perheen sairastapauksen takia :( Lähtö tulikin vielä hirveän lyhyellä varoitusajalla että mä en ainakaan osannut valmistautua siihen, ja sitten kun viimeisenä iltana halattiin viimeisen kerran, niin en mä ainakaan oikein edes tajunnut että Mary on lähdössä. Ja tällä hetkellä englannin puhuminen on koko ajan vain vaikeampaa ja vaikeampaa, ilman melkein joka päiväistä harjoitusta kun höpöteltiin Maryn kanssa!!

Maryn ollessa matkalla Ameriikkaa kohti mentiin luokan kanssa extempore pitsalle. Pitsa oli hyvää, teeveestä tuli jalkapalloa, pää tuli kipeeksi kun oli niin kova melu (ja niin hirveen kuuma kun mut laitettiin istumaan lämmityslaitteen viereen!) - täydellisen tyypillinen italialainen ilta. Kamera oli lopuksi ihan täynnä jotain ihmekuvia musta, mitäköhän mä tossakin oikein kuvittelen tekeväni...

Sitten menikin vissiin lähes kaksi viikkoa vähän sairastellessa ja odottaessa, ETTÄ MUN SUOMIPERHE TULEE SARDINIAAN!! Koko reissu oli vähän pikainen päätös, kun aluksi niiden ei pitänyt tulla, mutta sitten päätettiinkin toisin, ahahaa :D Ne tuli perjantaina 21. ja lähtivät 28. perjantaiaamuna varhain.

Mamutones, perinteisiä sardinialaisia karnevaaliasuja/maskeja + etelä-pohojammaalaaset.

Mun Sardinian sukua ja suomalainen perhe erään vanhan vanhan kartanon edessä, jonka joku englantilainen on joskus tuonne metsän keskelle rakentanut. Kivasti loistaa äitin vihertävänkeltanen ja Anitan pinkki takki tuolta mustan ja harmaan takkimeren seasta :D

Tää puu on suurin omaa lajiaan koko Euroopassa ja testattiin kuinka monta ihmistä tarvitaan sen ympäri. Neljätoista se tais sitten olla tolleen vähä ilmavasti, hahah :D

Tää ei oo sama puu, mutta samaa lajia kyllä. Sydän! ♥♥

Mun kaks perhettä ♥

Mentiin junalla ja tästä ei ehkä kauheen hyvin erota mutta siinä parin metrin päässä junaradasta oli ihan kivannäkönen pudotus.. Varmaan valehtelematta ainakin 200 metriä! Sitten vielä päälle se että juna heilutti ja kääntyili sen mukaan että pian tässä ollaan kumollaan, niin kyllä sitä vähän pisti jännittämään vaikken mä korkeita paikkoja pelkääkään...

Käytiin hostisän työpaikalla tutustumassa...

Käytiin Gavoissa, kun siellä oli karnevaalin takia semmonen juhla, jossa oli (jos en pahasti valehtele) yli 600 rumpua (ton tyylisiä, joka tolla pikkulapsella on sylissä) ja soittajaa tietenkin. Koko päivä meni sitten sellaisen tasaisen rytmin säestäessä...

Perinteenä on siis mustata naamat ja mun molemmille äideille sattui sitten ikävä yllätys - yks poijankloppi tuli takaa ja länttäs naaman ja korvan ja takinkin täyteen tuhkaa... Laitettiin myös mulle jonkun verran ettei mullekkin tulla laittamaan. Kyllä ne jossain välissä yrittikin mutta mä katoin niitä vihasesti ja sanoin lujasti "NO", niin säästyin sitten siltä, ehehee :D

Niin kaunis Sardinia ja sen korkein kohta. Siellä huipulla on jonkin verran luntakin!

Pääsin kuvaan hyvännäkösten tyyppien kans, eiks vaa?
Sitten perjantaina ne lähti. Kun pääsin takaisin Bortigaliin ja omaan huoneeseen oli vähän jännä olo. Lentokentällä mua ei edes oikein itkettänyt, mutta sitten kotiin päästyä mulle tuli yhtäkkiä jotenkin hirveen haikea olo. Muutenkin koko viikko oli hassu. Oli mahtavaa saada perhe tänne, mutta samalla se tuntui oudolta. Yhtäkkiä mun SUOMIperhe tupsahti tänne SARDINIAelämän keskelle..

Eipä siinä sitten kuitenkaan paljon lepäilty kun maaliskuun 1. päivä täällä Bortigalissa oli karnevaalikulkue ja mulla oli vielä päivää ennemin puku tekemättä/hankkimatta! Ostettiin jo kangas ja kaikki valmiiksi että hostäiti tekee puvun itse, mutta sitten joltain tädiltä löytyikin valmiina :)

Barbie-nukkejakin löytyi kolme, oli tennisbarbie ja grillaajabarbie..

Anna ja Miriam oli Ohukainen ja Paksukainen
Me oltiin siis nunnia, munkkeja, meiltä löytyi Papamobiili eli Paaviauto ja kaksi paaviakin! Oli ihan mahtava ilta ja oon taas yhden kokemuksen rikkaampi, kun eihän tuota karnevaalia Suomessa juhlita :) Sää oli vain tosi inhottava, satoi (välillä tuli rakeitakin) ja tuuli niin että nunnien kaavut vain liehuivat tuulessa!

Sunnuntaina lounaan jälkeen lähdettiin Santu Lussurgiu nimiseen kylään katsomaan Sa Carrelaa, joka on vanha karnevaaliperinne. Eli käytännössä ratsukot laukkaa täyttä laukkaa kapeaa tietä pitkin hienot asut päällään.

Näitä tälläsiä kuvia tuli aika paljon, ne hevoset vilisti siitä silmien ohi niin lujaa.. Mutta tän laitoin sen takia, koska ratsastajat oli pukeutuneet minioneiksi!!

Tiistaina lähdettiin Oristanoon, läheiseen kaupunkiin katsomaan La Sartigliaa, maailmankuulua tapahtumaa, joka on sekin vanha karnevaaliperinne, vaihtarien kanssa (Rotaryn järjestämä reissu siis oli) ja ihmisiä tulee joka puolelta maailmaa sitä seuraamaan. Istuinkin yhdessä välissä jonkun pariskunnan vieressä ja englantiahan ne puhuivat.

Ensin yksi pääratsastaja, joka tänä vuonna oli nainen, puetetaan. Tämä tyyppi vain istuu rauhassa puolitoista tuntia, kun nuo kaksi nuorta naista pukeutuneina Sardinian kansallispukuun, puettaa hänet. Kuulostaa aika tylsältä, vai mitä? Mutta ei se nyt niin tylsää ollut! Lopuksi hänelle laitetaan vielä tuo huntu ja naamari, joka jokaisella ratsastajalla täytyy olla (siis vain se naamari, huntu on vain tuolla pääjepulla).

Tässä keskimmäisenä näkyy pääratsukko puetettuna. Kaikilla hevosilla on tuollaiset samanlaiset kukalliset koristeet.

Sartiglia tarkoittaa siis käytännössä että hevonen laukkaa hullun lujaa ja ratsastaja yrittää sitten napata miekallaan tuon pienen tähden. Kuulostaa ihan mahdottomalta! Mutta tiistaina n. kolmestasadasta ratsukosta 24 sai napattua tähden.

Tiistaina odotin vielä innolla Le pariglie, eli kolme hevosta laukkaavat lujaa vierekkäin ja kolme ratsastajaa tekee hienoja temppuja niiden selässä, mutta tämä peruttiin huonon sään takia, yhyhyy :(

Nyt lauantaina mennään Macomeriin karnevaalikulkueeseen ja mä maalaan naamani Suomen lipuksi :p Sitten 15. ja 16. päivä Bortigalissa pidetään omat Le Parigliet, että se vähän lievittää tätä kamalaa, raastavaa, tuskaa harmitusta siitä etten niitä tiistaina Oristanossa nähnyt.

PS. En tiedä saitteko minkäänlaista kuvaa Carrellasta, Sartigliasta tai Parigliesta.. Parhaani mukaan yritin selittää mahdollisimman lyhyesti että jaksaisitte lukea :D
PPS. OON IHAN RAKASTUNUT IMAGINE DRAGONSIIN! ♥

Being an exchange student part 2

Tämä postaus puolen vuoden kunniaksi!

WHEN A STRANGER SPEAKS TO YOU IN YOUR NATURAL LANGUAGE:

Tämä tapahtui mulle kerran, Milanon lentokentällä kun oltiin palaamassa kotiin Prahasta. Luokalla, jonka kanssa me oltiin oltu Prahassa, oli yks poika, joka oli viime vuonna ollut kuusi kuukautta Turussa ja hän tunsi yhden milanolaisen tytön, joka taas oli ollut koko viime vuoden Suomessa. Aluksi koko tilanne oli vähän sekava enkä mä tajunnut mistä oli kyse ja mietin vain että "kuka toi tyttö nyt oikein on?" Ja sitten tämä alkaa puhumaan lähes virheetöntä suomea. Lähes virheetöntä. Aluksi en erottanut mitään aksenttia, olis mennyt ihan suomalaisesta, vaikka kyllä sitten hetken päästä alkoikin virheitä tulemaan kun puhuttiin kauemmin, mutta silti! Mä olin ihan ällikällä lyöty.

WHEN YOU ACCIDENTALLY SPEAK THE WRONG LANGUAGE:

Tätä on tapahtunut aika useinkin, mutta esimerkiksi heti Emilyn, sen milanolaisen tytön, tapaamisen jälkeen menin puhumaan Marylle ja aloin vaan puhua suomeksi. Siis mä en edes heti tajunnut sitä, paasasin varmaan viis kokonaista virkettä menemään ja sitten vasta tajusin että mitä kieltä olin puhumassa.

WHEN YOU PUT 2 AND 2 TOGETHER AND FINALLY UNDERSTAND A CERTAIN PHRASE:

Välillä tuntee itsensä niin tyhmäksi kun ei ole ennemmin tajunnut jotain asiaa...

WHEN SOMEONE OVER-EXPLAINS A WORD YOU ALREADY KNOW:

... mutta sitten kun sä tiedät jonkun sanan/kielioppiasian ja ihmiset alkavat selvittämään sitä sulle juurta jaksain, niin alkaa tympimään. Tai se, että ihmiset pelkää etten ymmärrä ja yrittävät puhua hitaasti ja käyttää helppoja sanoja. Kyllä mä ymmärrän! Ja jos en kahta sanaa tiedä, niin ymmärrän kuitenkin sen pointin!

WHEN SOMEONE ASKS YOU HOW'S THE FOOD IN YOUR HOST COUNTRY:

Noh, Italiassahan sitä ollaan.

WHEN ALL YOUR FRIENDS EXCEPT YOU ACTUALLY HAVE TO STUDY:

WHEN YOU FEEL TOTALLY FRIEND-LESS:

It happens.

WHEN YOU FIRST MET THE OTHER EXCHANGE STUDENTS IN YOUR HOST TOWN:

WHEN YOU'RE MORE INTERESTED WATCHING PEOPLE SPEAK THAN YOU ARE IN LISTENING TO THEM:

Alussa totuin vain olemaan keskittymättä siihen mitä ihmiset puhuu, koska mä en ymmärtänyt. Sitten siitä kehittyi tapa ja nyt sitä tapahtuu vahingossa ja usein löydän itseni esim. tuijottamasta kiinnostuneempana ruokalautasta kuin osallistumaan keskusteluun.. Paha tapa, paha tapa.

WHEN YOU TAKE THE SAME EXAMS AS THE REST OF YOUR CLASSMATES:

AND WHEN SUDDENLY IT'S FEBRUARY 2014, AND YOUR EXCHANGE IS FLYING BY :(

All gifs from Blazers and Pins

Heyyy brother

Kröhöm.. Sain vihdoin ja viimein innostuksen kirjoittaa blogiin (oli jo aikakin!) Mitähän kaikkea mulle on tapahtunut sitten viime kerran?

Emma, Lorenzo ja Giulia :)

Vietettiin uutta vuotta kaveriporukalla, syötiin ja ammuttiin pari rakettiakin ja tammikuun 1. syötiin porukalla sukulaisten kanssa ja pelattiin bingoa!

Tammikuun 3. päivä oli isot synttäribileet Macomerissä, juhlittiin mm. Kevinin (meksikolaisvaihtari) 18-synttäreitä ja 11. tammikuuta oli läheisessä kylässä "Festa di Leva" eli paikkakunnan -95 syntyneet järjestivät bileet. Sinä iltana tuli kyllä tanssittua aika paljon! Täällä siis on yleinen tapa, että joka vuosi se "vuosikerta" joka täyttää 18v. järjestää juhlat (eli noi ysivitoset oli vähän myöhässä, varastivat meidän ysikutosten vuoden!) Ja meidän Bortigalin -96 on tarkoitus järjestää Festa di Leva ennen kuin mä lähden, mutta mun Suomessa oleva hostsisko on jo palautunut.

6.1. eli Suomen loppiaisena täällä vietetään Befanaa, joka on vähän niin kuin meidän pääsiäinen/amerikkalainen joulusukka perinne. Täällä lapset (miksei aikuisetkin) uskoo että yön aikana la Befana eli noita-akka pistää semmosen ison sukan täyteen murua ja tossa ylhäällä näkyy tämän vuoden saalis. Tässä kuvas ei kauheen hyvin näy, mutta tuolla Kinder Bueno patukoiden etupuolella ne pilkottaa, nimittäin Ferrero Rocherit. Ne on niin hyviä! Sisällä on hasselpähkinätahnaa ja kokonainen pähkinä ja ne on päällystetty maitosuklaalla, jossa on jotain hasselpähkinä hippuja.. Ah, taivas ♥

Jossain vaiheessa meidän piti piirtää kuvikseen ja mä tein Michelangelon Davidin, tai siis piirsin vain kasvot. Noista hiuksista tuli kyllä tosi kököt koska mä aloin kyllästyä, hahah :D Ja ton Sardegna 360 -kirjan sain mun hostäidin siskolta ja hänen perheeltään myöhäisenä joululahjana ja toi on kyllä niin mahtava! Kuvat on ihan mielettömän kauniita, on saatu vangittua jonkun verran tätä Sardinian luonnon kauneutta.

18.-19. oli Sant'Antonion juhla ja sitä juhlitaan ainakin koko Sardiniassa, Italiasta en oo varma, ja aika monessa paikassa sytytetään kokko (meinasin kirjottaa nuotio, mutta taitaa mennä vähän nuotio-käsitteen yläpuolelle). Toi puu joka kököttää keskellä on ihan ontto sisältä ja pimeällä näkyi hienosti kun tuli loisti ja liekit kurkottelivat sieltä puun sisältä! Lauantaina ja sunnuntaina oli siis lounaat ja illalliset ja tuli taas syötyä ihan liikaa, huhhuh.. Kyllä tosta kuvasta "nuotion" edessä näkyy että posket on jotenkin kummasti levenneet... :(

En oo amerikkalainen, mulla ei ollu mukana omaa lippuani ja autoin Marya sen jättimäisen lippunsa kanssa!

Itävaltalainen Hanni ja Mary ♥
Meillä oli viime viikonloppuna Sardinian vaihtareiden tapaaminen ja oli tosi hauskaa ja sain tutustua paremmin kaikkiin! Sunnuntai aamulla me juostiin 2km hyväntekeväisyys juoksu Rotarin END POLIO NOW -paidat päällä (mulle annettiin XL ja oikee koko olis varmaan ollu M, toi oli mulle yhtä istuva kuin teltta..) Sain taas annettua pinssejä jonkun verran, mutta mulla on silti vielä ihan kauheesti jäljellä :o

Tältä mun bleiseri tällä hetkellä näyttää, toi selässä oleva lappu on siitä hyväntekeväisyysjuoksusta :) Tässä kuvassa näyttää että mulla ois kauheen vähän pinssejä, mutta kyllä niitä oikeesti on aika paljon!

Oops, tuli vissiin vähän tanssittua, oon ihan punanen!

Sunnuntaina Sassarista (vajaan tunnin matka Bortigalista) meitä - mua, Marya ja Keviniä - tuli hakemaan mun hostäidin sisko ja ajettiin suoraan Bortigaliin koska Sant'Antonion juhla jatkui vielä viime viikonloppunakin lounaan ja illallisen ja tanssin ja karaoken muodossa. Kevinin hostisä tuli hakemaan hänet kotiin, mutta Mary nukkui meillä eikä menty maanantaina kouluun..

Oon alottanut Geishan muistelmat -kirjan lukemisen italiaksi! Lukeminen on hirvittävän hidasta mutta ainakin ymmärrän suurimman osan :) Nyt on ihan hirveä lukemisinnostus, luin Dan Brownin Infernon suomeksi ja 50 Shades of Grey englanniksi tammikuun aikana!

Tässä nyt siis tämän kuukauden tekemisiä, kirjoittelen viimeistään taas kuukauden päästä, hahah.. No ei kyllä mä ainakin yritän taas sitten kun on innostusta :)

PS. Helmikuun 5. päivä tulee puoli vuotta täyteen!!